Litorina.org

Home
Organized.fi
Seppo Mononen CV
Organized FI
Pirjo Sandström
1993 ohjelmoitu kriisi jatkuu 2018
Lottien Natsimiljoonat
Ministerille
natsi-lääketiede_Suomessa
Kekkosen linjalla Suomi jatkaa dualistista kaksoiselamaa
Tamminiemen trollitehdas
Tyttöjen oudot kuolemat EP:lla
Polttamaton Pirtti
Hl AnitaSimonen
pics - siru hampaassani
Inger Karumo sadistilääkäri VKS:ssa
International Conspiracy
Ilkeys tappaa
Väkivalta johtuu alistamisesta
Yle sensuroi
miksi Mikko on paha?
"Näytit Maailmalle"
Ehdokkaista
Vilpillisyys
"Tulvasuojelu": Niinistö suositteli
Vääriädiagnooseja
Suomi kriisissä
Kunniaton Eduskunta
Hamlet
UKK-vallankumous
"Tulevaisuusseminaari"
Naapurin Heikki kuoli 1944
Tulvasuojelu - puhallus
29.9.2012/sm
Poliisin huumejuhlat
Voi meitä ...
Yksi tietää aina
ilkka_rehabilitoi.html
Poliittinen yle
Suomi toimii häikäilemättä
1993 Kriisi
Polttamaton pirtti
Suposta jouduttaja Eduskuntaan
Miksi Suomea ei oteta tosissaan
Syöpä Suomessa
Inhimillinen kehitys alkaa kohdussa *
Moraali vai Etiikka
oikeusvaltioko
Lentokone hajosi ilmassa - 8 kuoli Suomessa
tuskalliset_maitohapot
Kehitys johtaa sivistykseen
Euroopan vapauttamisen muistopäivänä 11.11.
vilpittömät
sanoma riosta
Natsismi
Olkaamme suomalaisia!
Finlandia on Bolivian kansallishymni
Saatanan tunarien koti?
Ylen taantumasta
Vaasan Nais Mafia
Salaisen Poliisin kiusaamana
Huumeita Floridasta
evoluution todiste
Evoluutio
salaliittok
Sensuuri Suomen tietoverkoissa
VAASAN HOVIOIKEUS v.2004
Parempi ymmärtää
Miksi koulu ei toimi
Maanpuolustuskurssiyhdistys
Tavallinen ihminen on tärkeä
rahastusta lääkkeillä
Helsingin 1975 henki
Arktinen talvihenke
Tarpeeton sota
Tavallinen ihminen
Lapin kesää
Nobel-juhlista
Ilman oikeutta
Elektr. valvontaa ilmajoella
jordsskorpan
Itsemurhista
Pakolaisten henkinen pääoma tervetullut
Luovuus on ratkaisu
Ehdollinen refleksi hengenpelastajana
edustuston ongelmat
tiedottajoen syy?
Konsensus ja köyhyys
Talvisodan loppu
Mandela
propaganda
Human Rights Court
Elilitti käki on ..
sotatragediat
Talvisota
Itsenäisyys on eliitin vapautta
Conzita
SUOMI-URKINTA
Ihminen on ...
Darwinin pulma ratkesi
ilkeys
Urkintayhteiskunta
Sisuair
Vai mitä se on
Väkivalta - Verboten! *)
POLIISIOSASTO - kaavio(!) 2010
LitorSE
Litorina geologiaa
vouti
Projekti
Pako
Rosa
Iluminada
29.9.2012 /sm WHO:
"NÄYTIT MAAILMALLE"

Parempi ymmärtää vähänkin kuin tietää paljon

All Rights Reserved Copyright © Seppo Mononen 2004, 2011

ISBN 978-952-5543-38-4

litorina.org 2011 


 

 
 
Ajatuksia koulutuksesta:

 
"SUOMEN KUVA KOHENEE TEHOSTAMALLA KOULUTUSTA
 
Kansalliset arvot on asetettava uuteen järjestykseen. Koulutuksen tasoa on nostettava ja ympäristökysymyksissä Suomen on kohottava mallivaltioksi.
 
Nämä vaatimukset sisältyvät Kansainvälisen tiedottamisen neuvottelukunnan mietintöön, joka julkaistiin torstaina. Suomen kuvaa ei kiilloteta pelkästään tiedotuskampanjoin. Omat nurkat on ensin siivottava edustuskelpoiseen kuntoon."
(Otsake ja ingressi Uudessa Suomessa 30.11.1990.)
 
Jos seuraa tiedotusvälineitä vaikkapa vuodenkin pituisella jänteellä, voi havaita, että taas on tehty "tutkimus". Se on työllistänyt taas yhden "yrityksen",  ja tuloksena on taas saatu päivän puheenaihe ja otsikko, joka todistaa tapahtuneen aikaansaaduksi. Näin uskovat "tekijät", jotka tahdollaan yrittävät tartuttaa uskoaan alamaisiinsa. Epäilijöitäkin on: mieleen voi palautua lääkintöhallituksen tekemä seksuaalikäyttäytymisen tutkimus, jonka tulos "seksiloma" huvitti koko siitä tietoista maailmaa (mm. kansainvälinen TIME Magazine). Pornografisten filmien ilmaantumista myöhäisillan televisio-ohjelmiin, mikä viittaa tutkimuksen "seurantaan", voidaan pitää eettisesti arveluttavana ja ihmisarvoa loukkaavana, väkivaltaisena keinona syntyvyyslukujen lisäämiseksi.
 
Uusien otsikoiden ilmestyminen ei todellisuudessa mitätöi aiemmin tapahtunutta; ne vain lisäävät hämmennystä. Hallitsijoidemme toimien epäjohdonmukaisuudet, syyn ja seurauksen lain leikiksi lyövä vähättely, vastuun väistely ja virheiden absurdi palkitseminen ovat pelkistettynä selväkielisiä oireita suomalaisen yhteiskunnan akuutista tilasta kenelle tahansa ulkopuoliselle tarkkailijalle. Että he kuultemme vaikenevat havainnoistaan hienotunteisesti on meidän onnemme, - vai onnettomuutemme?
 
Yllä on vain vihjeitä siitä, mitä omien nurkkien siivoamisella ehkä ulkopuolisten käsitteissä voitaisiin tarkoittaa. Mutta kuinka siivoaminen olisi mahdollista, jos meidän käsityskykymme ei riitä tai tietoisesti milloin milläkin verukkeella uhmaamme todellisuutta. Että esimerkiksi verbi, teonsana, on parhaimmillaankin vain tekemisen symboli. Todellisuutta on se tekeminen , jota kielessä sovittu verbi kuvaa.
 
Kun mietinnössä saarnaten vaaditaan, että kansalliset arvot on asetettava uuteen järjestykseen, olisi hyvä määritellä, mitä tarkoitetaan vanhoilla arvoilla ja mikä on se uusi järjestys. Vai onko kysymyksessä taas ajan klisé: vanha pois ja uusi tilalle. Voisi vaatia täsmennystä. Mikä vanha? Mikä uusi? Koulutustason nostaminen tai ympäristökysymyksissä mallivaltioksi kohottaminen eivät liene kansallisia arvoja. Jo sana mallivaltio viittaa irrationaalisiin unelmiin mietinnön laatijoiden pingottaessa mielikuvitustaan uusien sanojen keksimiseksi.
 
Mielikuvituksellinen lienee myös vaatimus koulutustason nostamisesta. Suomessa on jo nyt yli tarpeen koulutettuja ja kurssitettuja ihmisiä, jotka eivät näytä kykenevän mihinkään sellaiseen, jota "ei ole opetettu".
 
Koulutuksen periaatteesta johtuen omien nurkkien siivoaminen ei näytä todellisuudessa mahdolliselta nykyisessä tilanteessa: Opettaja ei voi oppia oppilaan puolesta. Kukaan ei voi määrätä toisen luontaisista taipumuksista tai mielenkiinnosta. Kukaan ei voi hyväksyä toisen todellisuutta tämän puolesta. Tämän mahdottomuuden yrittämisen ongelmasta lienee pelkistetysti kysymys "Suomen kuvassa".

Oppimiskapasiteetti on rajallinen
 
Koulutustasomme nostaminen ei liene mahdollista tiedon volyymin lisäämisellä, koska maailmassa nyt - toisin kuin sanokaamme 50 vuotta sitten - on niin paljon tietoa, että ei sitä mahdollisesti kukaan pysty yksityiskohdin hallitsemaan. On tehtävä valintoja sen suhteen mikä tieto on itselle tarpeellista, keskityttävä siihen ja annettava toisten olla kiinnostuneita omista tarpeistaan.
 
Opettajat opettavat taitavasti, mutta tiedon tarjonta ei ylitä kiinnostavuuskynnystä vaan ylittää monien oppilaitten omaksumiskyvyn. Ylitarjonta johtaa oppimiskapasiteetin tuhlaukseen.
 
Paras mahdollinen oppimiskyky kullakin on asiassa, josta on itse kiinnostunut; eikä se välttämättä ole ollenkaan sama mitä opettajat, vanhemmat tai naapurit pitävät hienona.
 
Jokaisella ihmisellä, myös lapsella ja nuorella, on henkilökohtaisella elämänrytmillä jatkuvasti uusiutuva kapasiteetti, jolla hän kykenee henkisesti vammautumatta oppimaan.
 
Jos henkilökohtaista oppimiskapasiteettia kuvataan a:lla, voidaan ehkä koulutuksenkin mutta ainakin oppimisen tasoa kaavailla graafisesti: Jos oppilas jakaa energiansa 15 aineen kesken, kuten tyypillisessä yläasteen todistuksen numeroarvostelussa, hänen koulutustasonsa on a/15 (=1). Jos aineita on viisi, hänen koulutustasonsa on a/5 (=3). Jos aineita on kolme, koulutustaso kohoaa viisinkertaiseksi nykyisestä eli a/3 (=5). Tätä voidaan tietenkin painottaa tuloksena vielä korkeampi taso.
 

Tavoitteena luova persoona
 
Asiantuntijat keskustelivat koulutuksen suuntaviivoista professori Matti Peltosen kirjan Koulutus 2000 (1987) pohjalta mm. Tekniikan Maailman numerossa 13/1990 (Rehtori Jussi Hyyppä/Teknillinen korkeakoulu, ylijohtaja Heikki Kotilainen/Teknologian kehittämiskeskus, professori Matti Peltonen/Suomen Työnantajien Keskusliitto, kansliapäällikkö Bror Wahlroos/Kauppa- ja teollisuusministeriö, suunnitteluryhmän päällikkö Liekki Lehtisalo/opetusministeriö, puheenjohtaja Heikki Haavisto/Maataloustuottajien Keskusliitto (ulkoministeri 5/92 alkaen) ja toimitusjohtaja Mauri Noren/Metsäteollisuuden työnantajaliitto.) Keskustelun yhteenvetona esitettiin  taulukko 2000-luvun tulevan työntekijän kymmenestä toivottavimmasta ominaisuudesta:

1. Joustavuus
2. Luovuus
3. Muuntumis- ja sopeutumiskyky
4. Puhumisen ja itsensä ilmaisemisen taidot
5. Osaaminen ja oppimiskyky
6. Tietotekniikan käyttötaidot
7. Matemaattis-luonnontieteellisten aineiden perusosaaminen
8. Kielitaito
9. Motivoitu suhtautuminen työhön - tehokkuus
10. Yhteistyökyky
 
Näin arvovaltainen keskusteluryhmä vuonna 1990.

Kielitaidon tärkeyttä joskus liioittelevat henkilöt, jotka ovat kielitaidostaan epävarmoja: Peruskielitaito on hyvä hankkia varhain, mutta monia vuosia ulkomailla asuneen käsitys on se, että jos ihmisellä ei ole mitään sanottavaa, ei useankaan kielen taidosta ole juuri muuhun kuin mekaanisiin käännöstehtäviin.
Luova persoonallisuus lienee avain ulkomaalaisten kanssa kommunikoitaessakin.
 
Luovuus ja työhön motivoituminen käyvät yksi yhteen. Luovasti eläen ihminen kokee työn, jossa voi toteuttaa luovuuttaan, mielekkääksi ja tyydyttäväksi. Työ on elämän tärkeä osa. Viime kädessä ihminen tekee parasta työtään ja tehokkaasti kelloon vilkuilematta yksinomaan siksi, että hän saa siitä tyydytystä.
 
Tuotantoelämämme perinteinen tragedia on - kollektiivisen työsuhteen lisäksi -  se, että yhteiskunnassamme harva kansalainen onnistuu sijoittumaan sellaiseen tehtävään, jonka hän voi todella hyväksyä työnään.
 
Perinteinen suomalainen koulu, kutsuttiin sitä millä nimellä hyvänsä, hajottaa tehokkaasti oppilaan persoonan. Yksi tunti sitä, toinen tunti tätä, ja sitten jo taas kovalla kiireellä seuraavalle tunnille. Mihinkään ei ole aikaa paneutua kunnolla.
 
Tyypillisen 1990-luvun yläasteen oppilailla voi olla koe keskimäärin joka viides lukukauden työpäivä. Yhteensä 530 koetta varattiin eräällä 440 oppilaan yläasteella syyskuun lopun ja joulun välisenä aikana: keskimäärin koepäiviä oli seitsemänsillä luokilla 27 % lukukauden päivistä (39 % koekauden päivistä), kahdeksansilla 36 % (54 %) ja yhdeksänsillä luokilla 36 % (54 %). Lokakuun alusta jouluun voi kokeita olla useammin kuin joka toinen päivä.
 
Mihinkä lukuisia koenumeroita tarvitaan? Ne ja monet kokeet eivät voi olla tarpeen oppilaan kehitykselle. Päinvastoin ne haittaavat oppilaan persoonan kehitystä, stressaavat ja huonontavat keskittymiskykyä. Kokeiden pakkorutiini kahlitsee persoonallisen luovuuden kehitystä väsyttämällä henkisesti. Epäoikeudenmukaiset huonot numerot, joita välttämättä jokainen oppilas saa joistakin aineista, vaikuttavat lannistavasti.
 
Suomalaisten, etenkin nuorten, vähäpuheisuuden syynä voisi olla juuri itseluottamuksen puute persoonallisuuden pirstovan koulun käytyään; ja epävarmuus puhua mistään siksi, että ei ole kyennyt sisäistämään tietoa siinä määrin kuin luonteva keskustelu edellyttäisi. Pelkästään kokeita varten luetuista asioista yleensä muistetaan vain otsakkeet: usea onkin haka muistamaan, mistä on ollut puhetta, muttei kuolemakseenkaan muista, mitä. Tätä joku julkeaa väittää yleissivistykseksi! - Suomalainen oppinut.
 
 
 

tyoniloa.jpg
Työn ilo koulussa voi olla harvojen etuoikeus

Persoonaa hajottavaa pakkolukua on puolusteltu paitsi yleissivistyksen myös jopa opettajien työllisyyden nimissä.
 
Opettajien tuntimäärä ei kai supistuisi siitä, että enemmän tunteja olisi harvempien ryhmien kanssa. Opettaja vain joutuisi (!) perehtymään opetettavaan asiaan laajemmin edellisvuosina valmiiksi tehtyjen kalvojen sijaan. Eikä sivistyksen määrää tosiasiallisesti osoittane se, montako ainetta kullekin on koulussa opetettu
 
Äidinkieli on myös ajattelun väline, todetaan eräässäkin oppikirjassa, mutta missään kurssissa ei opeteta johdonmukaisen ajattelun aakkosiakaan.
Vieraan kielen tunnilla opetetaan mitä joku sana on suomeksi, mutta myös äidinkielen opetuksen perustehtävä on keskusteluin selvittää, mitä kukin sana tai ilmaisu mahdollisesti lukuisine vivahteineen tarkoittaa. Voitaisiin esimerkiksi todeta, etta hinnat eivät voi olla turvallisia, yhtä vähän kuin natsi-Saksan juutalaiset olisivat olleet vaarallisia! Aikaa ei keskusteluihin kuitenkaan paljoa kapeasta tuntikehyksestä liikene. Opetusryhmien epätasaisuus haittaa älyllistä keskustelua myöskin. Sen lisäksi kotiväen, naapurien, opettajien ja ennen kaikkea kavereiden arvostelu on jo yläasteelle tultaessa saanut aikaan sen, että moni katsoo parhaaksi pitää suunsa visusti kiinni.

Maailman ilkeimmät ihmiset?
 
Pelko näyttäisi olevan suomalaisten, etenkin koululaisten elämää hallitseva tunne. Virheiden ja arvostelun, pilkan pelko on suomalaiskansallista. Eräs pitkään ulkomailla asunut henkilö väittää, ettei ole missään tavannut samanlaista ilkeyttä millä suomalaiset asennoituvat toisiinsa. Tästä johtuvaa pahaa oloa vastaan väittämättä mittaavat itsemurhatilastot: yli 1400 itsemurhaa vuodessa kun esimerkiksi liikenteessä on huippuvuosinakin kuollut puolta vähemmän. Itsemurhatilastomme universaali kärkisija puolestaan ilmaisee että suomalaiset keskimäärin ovat maailman ilkeimpiä ihmisiä. Ympäristömme ilkeys nakertaa itseluottamuksen ja rohkaisee sulkeutuneisuuteen.
 
Henkinen pahoinvointi purkautuu myös fyysisinä sairauksina. Allergisten sairauksien esiintymisessä olemme maailman kärjessä. Alle 14-vuotiaiden lasten diabetesta esiintyy 3-6 kertaa enemmän kuin länsimaissa.

Hyväksyminen vapauttaa luovuuden
 
On olemassa yleisiäkin yläastetta vastaavia kouluja, joissa oppilas voi valita äidinkielen lisäksi 2-6 ainetta kerrallaan. On aikaa keskustella, aikaa ajatella, aikaa tutkia, perehtyä ja omaksua. Tällaisissa kouluissa seitsemäsluokkalaiset voivat esitellä tekemiänsä tutkielmia, joita suomalainen pääsee pahimmassa tapauksessa tekemään yliopistossa! Opettajan ohjauksessa mutta omaehtoisesti suoritetuissa tutkimusprojekteissa oppilas kehittyy ja kasvaa projektinsa kehityksen mukana. Tästä hän kerää onnistumisen iloa ja oppii tuntemaan sisäistä tyydytystä työstään. Itseluottamus syntyy siitä, että kasvattaja luottaa lapsen inhimillisiin kykyihin itsenäisesti johdonmukaisiin päätelmiin pystyväksi ihmiseksi kehittymistä haittaa suomalaisuuden myytti olennaisesti.
 
Kyky hyväksyä todellisuus ei riipu älykkyydestä eikä koulutuksesta vaan inhimillisestä tahdosta. Se on viisautta, joka edistää elämää. Myönteisimmässä  tapauksessa jokainen ihminen, jonka elämässämme tapaamme, hyväksyy meidät todellisena, omana itsenämme ja oman elämämme suvereenina asiantuntijana -
Hyväksyminen, vapaus olla oma itsensä, vapauttaa rohkeutemme, itseluottamuksemme ja luovuutemme. Se suo meille mahdollisuuden kehittyä omaksi persoonaksemme, jonka elämä parhaalla mahdollisella tavalla hyödyttää koko yhteiskuntaa. Ja samalla, kun motivoitu työ tuottaa, voimme nauttia elämästä täysipainoisesti!
 
Autuaampaa on ymmärtää vähän kuin tietää paljon. Siinä yleinen periaate, joka toteutettuna voisi ehkä  johtaa "uuteen järjestykseen" ja suomalaistenkin menestykseen - myös omassa elämässään.

koululoppuu.jpg
Koulusta voi iloita jokainen ...ainakin silloin kun loma on lähellä!

Katso linkki: Sairaita kansalaisia

Seppo Mononen, fil. maist.