Inhmillinen kehitys alkaa kohdussa

Home
Home
Seppo Mononen CV
"Näytit Maailmalle"
Ehdokkaista
Vilpillisyys
"Tulvasuojelu": Niinistö suositteli
Ministerille
Ilkeys tappaa
Polttamaton Pirtti
Lottien Natsimiljoonat
Tamminiemen trollitehdas
Vääriädiagnooseja
natsi-lääketiede_Suomessa
pics - siru hampaassani
Tyttöjen oudot kuolemat EP:lla
Suomi kriisissä
Hl AnitaSimonen
Inger Karumo sadistilääkäri VKS:ssa
Pirjo Sandström
Kunniaton Eduskunta
Hamlet
UKK-vallankumous
"Tulevaisuusseminaari"
Naapurin Heikki kuoli 1944
29.9.2012/sm
Poliisin huumejuhlat
Voi meitä ...
Yle sensuroi
ilkka_rehabilitoi.html
Poliittinen yle
Suomi toimii häikäilemättä
1993 Kriisi
International Conspiracy
Polttamaton pirtti
Suposta jouduttaja Eduskuntaan
Miksi Suomea ei oteta tosissaan
Tulvasuojelu - puhallus
Syöpä Suomessa
Yksi tietää aina
miksi Mikko on paha?
Inhimillinen kehitys alkaa kohdussa *
Moraali vai Etiikka
oikeusvaltioko
Lentokone hajosi ilmassa - 8 kuoli Suomessa
tuskalliset_maitohapot
Kehitys johtaa sivistykseen
Euroopan vapauttamisen muistopäivänä 11.11.
vilpittömät
sanoma riosta
Natsismi
Olkaamme suomalaisia!
Finlandia on Bolivian kansallishymni
Saatanan tunarien koti?
Ylen taantumasta
Vaasan Nais Mafia
Salaisen Poliisin kiusaamana
Huumeita Floridasta
evoluution todiste
Evoluutio
salaliittok
Sensuuri Suomen tietoverkoissa
VAASAN HOVIOIKEUS v.2004
Parempi ymmärtää
Miksi koulu ei toimi
Maanpuolustuskurssiyhdistys
Tavallinen ihminen on tärkeä
rahastusta lääkkeillä
Helsingin 1975 henki
Arktinen talvihenke
Tarpeeton sota
Tavallinen ihminen
Lapin kesää
Nobel-juhlista
Ilman oikeutta
Elektr. valvontaa ilmajoella
jordsskorpan
Itsemurhista
Pakolaisten henkinen pääoma tervetullut
Luovuus on ratkaisu
Ehdollinen refleksi hengenpelastajana
edustuston ongelmat
tiedottajoen syy?
Konsensus ja köyhyys
Talvisodan loppu
Mandela
propaganda
Human Rights Court
Elilitti käki on ..
sotatragediat
Talvisota
Itsenäisyys on eliitin vapautta
Conzita
SUOMI-URKINTA
Ihminen on ...
Darwinin pulma ratkesi
ilkeys
Urkintayhteiskunta
Sisuair
Vai mitä se on
Väkivalta - Verboten! *)
Väkivalta johtuu alistamisesta
POLIISIOSASTO - kaavio(!) 2010
LitorSE
Litorina geologiaa
vouti
Projekti
Pako
Rosa
Iluminada
29.9.2012 /sm WHO:
"NÄYTIT MAAILMALLE"

Maanpuolustuskurssiyhdistys ry 50 v/19.5.2011

PROLOGI: Urho Kekkonen lausui radion haastattelussa syksyllä 1961 Maanpuolustuskurssiyhdistyksestä suraavasti:
"Mikä se sellainen siviilipuolustus on? En tiedä.". Tarkoittaen että demokraattisesti järjestäytyneessä valtiossa maan puolustuksesta vastaa puolustusvoimatt
Olen Kekkosen kanssa samaa mieltä tässä asiassa! Kollbe historiikissaan paljastaa yhdistyksen pseudo-idean: "Keksitty perinne". On törkeä petos tarjota keksittyä perinnettä suomalaisille todellisena. Näin toimivat Hitlerin natsi-ideologit..  Pariisin 1947 rauhansopimuksen vastaisena laittoman paramilitaarisen yhdistyksen puheenjohtajana 19.5.2011 asti oli KHO:n presidentti Pekka Hallberg; häikäilemätöntä natsitoimintaa nyky-Suomessa vuonna 2011, näyttää.
 
- - - - 
Maanpuolustuskurssiyhdistys ry 50 vuotisjuhla historiikki
 

Laura Kolbe
Maanpuolustuskurssit, valtio ja muisti

 

Kunnioitettava Tasavallan presidentti Herra puolustusministeri Puolustusvoimien komentaja Maanpuolustuskurssiyhdistyksen herra puheenjohtaja

Arvoisat juhlavieraat

 

Kuten jokainen tiedämme, valtakunnalliset maanpuolustuskurssit alkavat vitsillä. Niiden kirjo on laaja. Olemme kaikki nauraneet kaksimielisille sutkautuksille, hauskoille perusvitseille, sotilashuumorille, hupaisille anekdooteille ja muille vitsikkäille sattumuksille, joita kello 8.00 (”ja jokainen numero on merkittävä”) on kerrottu kurssiemme edessä. Vakiojuttuna kiersi monilla kursseilla 1960- ja

1970-luvulla seuraava tarina:

 

”Ruotsin suurvalta-aikana sotaväenotot rasittivat erityisen raskaasti Suomen ruotuväki- laitosta. Kun taas kerran hämäläiskylään tuli käsky laittaa ruodusta yksi mies Euroopan sota- tantereille, kauhistelivat kyläläiset velvoitteen kalleutta. Ruodun piti varustaa mies aina hevosta myöten. Joku ehdotti, että pannaan Pekka matkaan sittenkin ilman hevosta niin päästään halvemmalla. Silloin eräs isäntä veisti: ’Eikös olisi kaikkein halvinta jos tapettas’ tuo Pekka jo täällä kylällä’.”

 

Pekka-vitsi ja monet muut elämään jääneet kertomukset osoittavat, että huumori voi olla mahtava voima – turvallisuuspolitiikan ja maanpuolustuksen maailmassa. Huumori ei ole peittänyt itse vakavaa asiaa. Se on liittynyt toisen maailmansodan jälkeen vahvana olleeseen huoleen maan ja kansan eli Suomen, isänmaan ja suomalaisten kyvystä selvitä alati muuttuvissa olosuhteissa. Maanpuolustuskurssien perustaminen vuonna1961 oli osaltaan keino hallita tätä huolta ja lisätä maanpuolustuksen eri toimijoiden yhteistyötä. Puolustusvoimien näkyvin suhdetoiminta suomalaiseen yhteiskuntaan päin, valtakunnalliset maanpuolustuskurssit, aloittivat tuolloin. Kurssiperhe kasvoi jo vuotta myöhemmin, kun alueelliset maanpuolustuskurssit saatettiin liikkeelle vuonna 1962. Jo heti tässä alussa on syytä todeta maanpuolustuskurssitoiminnan menestyksen salaisuus – avainsana oli maaginen ”totaalisuus”, ajatus isänmaan kokonaisturvallisuuden vaalimisesta hallinnon, teollisuuden, henkisen- ja kulttuurielämän muodostamana kokonaisuutena. Tai nykykielelle muutettuna:  kurssit järjestäytyivät eri kansalaispiirejä kokoavaksi toiminnaksi.

 

Valtakunnalliset maanpuolustuskurssit ovat, kuten englantilainen tutkija Erik Hobsbwn kirjoittaisi ”invented tradition”, keksitty perinne. Perinteeksi muodostuminen edellyttää menestystekijöiden aistimista ja herkkyyttä aikakauden vaatimuksille; Suomessa se merkitsi (resurssien ollessa rajallisia) verkottumista, kokonaisvaltaisuutta ja vuoropuhelua eri toimijoiden välillä.

 

Korostan 1950-luvun merkitystä kurssi- toiminnan perustana: poliittisesti sirpaleinen aikakausi tiivisti keskeisten toimijoiden yhteis- työtä kriisien hallinnassa ja uhkiin varautumisessa sekä huoltovarmuuden vakauttamisessa. Suunnitelmallisuus korostui. Poliittisissa johtopiireissä ja puolustusvoimissa oli tarve virittää maanpuolustus laajaksi, koko kansan asiaksi, johon liittyi sekä sisäisen että ulkoisen turvallisuuden vakauttaminen. Yhteen hiilleen puhaltamiseen oli kasvettu taistelukentillä ja kotirintamalla. Perimmiltään kyse oli Suomen valtion asemoimisesta kasvun ja hyvinvoinnin tielle, jossa vakaus, varaus ja itsenäisyystahtoisuus olivat keskeisimpiä arvoja.

 

Palaan ”totaalisuuden” käsitteeseen. Kun ydinaseiden uhka oli tehnyt mahdollisesta sodasta koko kansaa koskettavan asian, nousi maanpuolustuskeskusteluun mainittu ”totaalisuus”. Sodan ja rauhan kysymykset kuuluivat nyt jokaiselle kansalaisille, ei vain sodan ammattilaisille. Suurvaltojen kaksintaistelu oli luonteeltaan totaalista. Aseellinen sodankäynnin rinnalla uutta oli aseeton sota: se oli jatkuvaa ja siinä taisteltiin ihmisen mielistä.

 

Tässä ideologisessa maaperässä kasvoi totaaliseen maanpuolustuksen suunnittelu. Se edellytti yhteistyötä siviili- ja sotilasviranomaisten välillä. Mukaan tulivat poliitikot, julkisen sanan ja talouselämän edustajat sekä ”henkisen työn tekijät”, tiedemiehet ja kirkon edustajat. Sotilaallisen puolustuksen rinnalla voimistuivat siviilipuolustus, taloudellinen puolustus ja psykologinen puolustus sekä väestönsuojeluun kuuluvat toimenpiteet. Kurssitoiminnalla oli poliittinen kontrolli: sitä johdettiin pääministerin kansliasta käsin puolustusneuvostossa. Maanpuolustusopetuksen neuvottelukunta, (tuo salaperäinen MONK) oli käytännön toteutuksen sateenvarjotaho. Se koottiin ilmentämään valtiota pienoiskoossa: mukaan kutsuttiin pääesikunnan, siviili- ja sotilashallinnon edustajia sekä SAK:n, STK:n ja MTK:n edustajia sekä pian myös Naisjärjestöjen keskusliiton puheenjohtaja. Käytännön toteutuksesta vastasi puolustusvoimat.

 

Ensimmäinen kurssi pidettiin noottikriisin varjossa 1961. Vuosikymmen sujui presidentti Kekkosen suhtautumista arvuutellen. Kekkonen, joka itse ei käynyt kursseja, valvoi toimintaa ja osallistujia tarkasti ja lopulta raamitti YYA-sopimuksen tulkinnan opetukseen. Kymmenen vuoden kokeiluajan jälkeen kurssitoiminta vakiintui 1970-luvun alussa, ja vuonna 1976 Kekkonen vieraili 60. valtakunnallisilla maanpuolustuskursseilla. Hänen tervehdyksestään, ” osallistujat edustavat kaikkia kansalaispiirejä ja yhteiskunnan eri aloja”, tuli legitiimi tunnuslause ilmentämään sitä, että työväenliikkeen kärkivaikuttajat (työmarkkinajärjestöt, sosialidemokraatit ja kansan- demokraatit) oli integroitu kurssitoimintaan mukaan.

 

”Totaalisuus” tuotti sen, mikä suomalaisessa järjestelmässä on ainutlaatuista: maanpuolustus jalkautui kaikille valtionhallinnon aloille ja siviiliyhteiskuntaan. Vaikka käsitteet ovat muuttuneet, perusta on sama ja se säteilee edelleen kurssiopetuksen sisältöihin ja ydin- ajatukseen. Rinnakkain ovat sotilaallinen maanpuolustus, henkinen, hallinnollinen ja taloudellinen maanpuolustus sekä väestönsuojelu. Toiminnan ja opetuksenavainsanaksi luotiin 1960-luvulla ”turvallisuuspolitiikka”. Sen avulla yhdistettiin modernisti maanpuolustus ja ulkopolitiikka. Samalla neutraloitiin mielikuvaa, jonka mukaan armeijaa oli pidetty sodan jälkeen vanhan kansallistunteen ja oikeisto- laisen ajattelun linnakkeena. Valtakunnalliset maanpuolustuskurssien opetus asemoitiin osaltaan presidentti Kekkosen ulkopolitiikan taakse – kurssien keskusteluilmapiiri säilyi silti vilkkaana. Maanpuolustuskorkeakouluyhdistyksestä oli 1970-luvulle tultaessa kehittynyt Suomen merkittävin turvallisuuspoliittisten keskusteluiden foorumi. Sama koski yhdistyksen Maanpuolustus -lehteä National Defence Cource? Käsite ei avaudu ulkomaisille keskustelukumppaneille. Ainutkertaista Suomen mallissa on valtionhallinnon eri tahojen välinen yhteistyö, joka on ollut näkynyt kurssiopetuksen ja soveltavan harjoituksen toteuttamisessa. Valtakunnallisten kurssien pääopettajat ovat edustaneet alansa parasta hallinnollista, akateemista tai sotilaallista osaamista. Ulkoasiain- ja puolustushallinto liittyvät edelleen 2000-luvulla turvallisuuspolitiikan alueella läheisesti toisiinsa, muodostaen keskeisen osan kurssiopetuksessa. Pohja luotiin Max Jacobsonin ja Lauri Sutelan toimesta. Alivaltiosihteeri Keijo Korhosen kaudella ulkoministeriön panos alkoi näkyä maanpuolustuskursseilla niin oppilaiden kuin opettajien, kuuntelijoiden ja puhujien puolella. Ulkoministeriön edustajien vaikutus kurssi- en suunnitteluelimissä on ollut huomattavaa, 1980-luvulla kansainvälispolitiikan asiantuntemusta saatiin myös alueellisille maanpuolustuskursseille.

 

Poikkeuksellista on myös ”teollisuuden” (elinkeinoelämän, yritysten) läsnäolo maanpuolustuskurssiopetuksessa ja –yhdistyksessä. Tässäkin historia antaa kehityksen. Maaperää muokkasi yhteinen sotakokemus ja tilanne sotien jälkeen. Monet reserviupseerit vaikuttivat tuolloin elinkeino- ja yrityselämän johtotehtävissä ja tämä verkottuminen leimasi sittemmin maanpuolustustoimintaa. Puolustustaloudellista suunnittelukunnasta ja Huoltovarmuuskeskuksesta tuli valmiussuunnittelun päänäyttämöitä, tehtävänään kytkeä Suomen talouselämän osaamista ja voimavaroja koko- naismaanpuolustukseen ja siten osaltaan auttaa yhteiskuntaa varustautumaan mahdollisiin uhkiin, kriiseihin ja häiriötekijöihin poikkeus- oloissa. Huoltovarmuuden ja väestönsuojelun tavoitteet kudottiin sisään toimintaan.

 

Maanpuolustuskurssiyhdistyksen 50-vuoti- sen taipaleen kunniaksi haluan valottaa muutamia kurssimenestystarinan taustatekijöitä. Kiinnostavaa on, että kurssiformaatti on säilynyt lähes samana viisi vuosikymmentä. Maan- puolustuskurssien hahmon ja sisällön loi toimi- kunta, johon kuuluivat seuraavat henkilöt: eversti P Ilmola (pj), Pääesikunta Everstiluutnantti T Olavi Lehti, Pääesikunta, operatiivinen osasto Everstiluutnantti E Setälä, Pääesikunta, koulutusosasto Majuri V Rusanen, Sotakorkeakoulu Kapteeni H Sarparanta, Pääesikunta, operatiivinen osasto Varatuomari, majuri N E Svartström, Suomen Työnantajan Keskusliitto (PTSK) Dipl-ins, majuri V Haukilahti, Puolustustaloudellinen suunnittelukunta Keskeisissä rooleissa olivat puolustusneuvoston yleissihteeri, eversti Ilmola ja varatuomari Svartström, jonka välityksellä saatiin runsaasti tietoa Ruotsista.

 

Vaikka muoto on lähes sama, muuttuvan tekijän kursseilla muodostaa reagointi kulloiseenkin kansainväliseen ja turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen; aluksi kylmän sodan tai ”kylmän rauhan” maailma, Suomen erityissuhde Neuvostoliitoon sekä Pohjois-Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen tilanne, Lähi-itä ja muut maailman kriisipesäkkeet. Merkittävä murroskohta – ja samalla poikkeuksellisen intensiteetin aika maanpuolustuskurssiopetuksessa – sijoittui 1990-luvulle, Neuvostoliiton romahdukseen ja Euroopan integraation sekä Balkanin sotaan.

 

Päiväjuhlassa esiintyivät Kaartin Soittokunta sekä Ylioppilaskunnan Laulajat. Juhlan lopussa nämä esittivät yhdessä Sibeliuksen Finlandian ennen juhlan päättänyttä Maamme-laulua

Myös 2000-luvun taistelu terrorismia ja muut uudet globaalit uhkatekijät ovat syventäneet kurssiopetusta.

 

Myytit ja perinteet

 

Maanpuolustuskurssien ympärille on kietoutunut oma traditiomaailmansa, myyttisyys ja salaperäisyyskin. Kurssikulttuuriin kuuluu tietty tapa toimia ja toiminnasta kasvanut kokemus, perinteet ja kokonaisuutta varjeleva, sukupolvelta toiselle siirtyvä hiljainen tieto jatkuvuuden takeena. Sukupolviin kuuluvat sekä maan- puolustuskurssien johtajat että itse kurssit, joita tähän mennessä on ollut 197. Perustekijät ovat seuraavat:

• sotilaskulttuurin nauttima arvostus suomalaisessa yhteiskunnassa

• puolustusvoimien rooli osana valtiorakentamista ja ”isänmaan kokonaisetua”

• konsensus: maanpuolustushenki yhteis- kuntapolitiikan osana

• eri hallinnonalojen tähänastinen sujuva yhteistyö

 

Mikä selittää maanpuolustuskurssien elin- voimaisuuden ja menestyksen edelleen 2010-luvulla? Jo 1960-luvulla Maanpuolustuskurssi- yhdistyksen juhlavuosina syntyi kurssien oma kertomus- ja muisteluperinne, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Jatkuvuus korostuu.

 

”Kurssi johtaa itse itseään ja me annamme sille pohjan ja kehyksen”, tapaavat kurssinjohtajat sanoa. Kun kysytään kurssien vaikuttavuudesta, esiin nousee kuvauksia toiminnan ulkoisista muodoista, koulumaisuudesta, elämyksistä, sosiaalisesta yhteisöllisyydestä ja hyvästä hengestä. 25. Maanpuolustuskurssin oltermanni Olle Herold kuvasi vuonna 1981, ”jokainen meistä palaa varmaan usein muistoissaan siihen kaikkia osallistujia yhdistävään merkilliseen yhteenkuuluvaisuuden ja yhteisestä päämäärästä tietoisen yksimielisyyden henkeen, jota arkipäivänkin toiminnoissa tarvitsisimme niin usein.”

 

Onko menestystarina sattumaa vai tie- toisen työn tulosta? Arvelen: sekä että. ”Perustajaisillä” oli sormituntuma yhteistyön tarpeellisuudesta ja kyky organisoida muodot

opetuksen ympärille. Puolustusvoimat toi sotilaskulttuurisen mausteen kurssitoimintaan. Kurssien johto kiinnitettiin upseerien käsiin ja kurssien käytännön järjestelyistä aiheutuvat kustannukset päätettiin maksaa puolustus- voimien varoista. Syntyi tapa toimia ja siihen kuuluva viesti. Kurssien järjestelyvastuuta ei puolustusvoimissa ole milloinkaan koettu rasitteeksi. Kurssien moitteetonta ja täsmällistä läpivientiä on pidetty kunnia-asiana.

 

Opetus, kuten muukin kurssitoiminta, on viidessä vuosikymmenessä muuttunut yllättävän vähän teemoista, joita Puolustusneuvostossa asemoitiin vuonna 1960:

• antaa eri aloilla johtavissa asemissa oleville siviili- ja sotilashenkilöille kokonaiskuva totaalisen maanpuolustukseen sisältyvistä seikoista

• ja siten edistää ja ohjata yhteistoimintaa näillä aloilla maan kokonaisedun vaatimusten mukaisesti

• sekä kohottaa eri alojen maanpuolustuksellista toimintavalmiutta

 

Kurssit kasvoivat perustamisvuodestaan lähtien osaksi suomalaista sotilaskulttuuria, sen toimintamalleja, arvoja ja traditioita. Tämän maailman siviilit kohtaavat kursseille tullessaan. Ammattisotilaiden arvostus on suoma- laisessa yhteiskunnassa ollut eurooppalaisittain poikkeuksellisen korkealla. Sotilaskulttuurista kurssimaailmaan on siirtynyt toiminnan tehokkuutta, selkeyttä ja sujuvuutta. Asiaan kuuluu ryhmäkiinteys ja ryhmän vahvat perinteet, joita vaalitaan tarkasti. Rituaalit ja toistot sekä muotoon ja muodollisuuteen liittyvät asiat nousevat tärkeiksi, samoin hierarkkisuus.

 

Sotilaskoulutuksen täsmällisyys ja alttius tuottaa perinteitä näkyvät maanpuolustuskurssien maailmassa ja saavat siviilien arvostusta.

Sotilaskoulutuksen avainteema on pelon voittaminen ja toimintakyvyn säilyttäminen. Kursseilla hitsaudutaan yhteen, heimoistutaan toimimaan yhdessä poikkeusoloissa. Harjoitus tekee mestarin, ja siihen kolmen viikon tiheä kurssi tarjoaa hyvän mahdollisuuden. Naissiviilit kohtaavat erilaisen maailman kuin miehet, joille armeija on käynyt tutuksi asevelvollisuusaikana. Naisille kurssit ja erityisesti internaattivaihe avaavat uuden ulottuvuuden; maskuliinisen, sotilaallisen ja puolustuksellisen. Reaktiota ovat tunneperäisempiä. Sodan ja puolustuksen viesti ymmärretään, hyväksytään tai torjutaan.

 

”Naiskysymys” onkin ollut maanpuolustuskurssitoiminnan keskeinen teema, joskin vasta 2010-luvulla kurssitettavien naisten määrä alkaa lähestyä tasa-arvon periaatetta.

Kurssikertomuksissa toistuvat muutamat, lähes myyttisiksi muodostuneet elementit. Niissä yhdistävät tiedolliset ja sotilaalliset sekä sosiaaliset ja elämykselliset ulottuvuudet. Alla olevat sitaatit on koottu 1960- ja 1970-luvun Maanpuolustus -lehdestä:

a) ”Suomalaisen yhteiskunnan kriisivalmiuden kehittäminen ja tiedon siirtäminen aina laajemman kansalaisryhmän pääomaksi: kurssi on arvostettu opetustapahtuma” b) ”Osallistujat edustavat kaikkia kansalais- piirejä ja yhteiskunnan eri aloja”

c) ”Oikean maanpuolustushengen juurruttaminen yli puoluerajojen Suomen kansan johtohenkilöiden keskuudessa”
d) ”Läheinen suhde kurssilaisten ja kurssin johdon välillä: kokemusten vaihto ja hyödylliset keskustelut”

e) ”Edellisten kurssien käyneiden myönteiset kokemukset ja positiivinen asenne”
f) ”Kaikkien mukana olevien pyrkimys kantaa heille kuuluvaa vastuuta Suomen kansan tulevaisuudesta”

 

Kurssit ovat, kuten sodat, kriisit tai uhkatilanteet, poikkeusaikaa. Opetusaikana muodostuu kurssikohtainen keskusteluilmapiiri, perinteet ja toimintatapa ja normit, jotka jatkavat elämistään kurssitapaamisissa. Vaikka perinnetietämys on vahva ja kurssijohto osaltaan vastaa sen tehokkaasta välittämisestä, jää tilaa riittävästi, jotta jokainen kurssi voi muodostaa oman identiteettinsä ja löytää sopivan kurssihengen.

 

Palaan lähtökohtaan: huumoriin. Nauru yhdistää ja tuottaa osaltaan kurssikulttuuria, vaikka selusta on vakava, kouluttaa virkamiehiä ja muita vastuullisia tahoja hoitamaan niitä tehtäviä, joita heille kuuluu mahdollisen kriisin ja poikkeusolojen aikana. Tieto, oppiminen ja täyteläinen yhdessäolo ovat maanpuolustuskurssien menestyksen salaisuus viiden vuosikymmenen ajalta. Kurssimuoto on säilynyt lähes muuttamattomana, sulattaen sisäänsä sekä Euroopan ja Suomen suuret murrokset että sodankäynnin ja kriisinhallinnassa tapahtuneet mullistukset. Opetuksen tavoitteena ollut totaalisen maanpuolustus loi kurssihengen perustan. Tänään puhutaan kokonaismaanpuolustuksesta

– tavoite on sama: kurssit ylläpitävät tahollaan maanpuolustushenkeä sekä siihen sitoutuneita ihanteita ja arvoja. Kylmän sodan oloissa yksi teema nousi yli muiden, jonka 50. maanpuolustuskurssin oltermanni, toimitusjohtaja Jouko Rautakivi muotoili: ”Sanoisinkohan näin: me olimme eri piireistä, meidän poliittinen näkemyksemme oli erilainen, mutta kuinka ollakaan – pääkysymyksestä Suomen – Isänmaan

– turvaamisesta me olimme yhtä mieltä. Tämä kävi ilmi nimenomaan silloin, kun istuimme yhteisissä illanistujaisissamme – niin oluttuopinkin ääressä”.

 

Hyvä juhlayleisö,

 

2000-luvulla uudenlaisia ”turvallisuuden ja vakauden haasteita” muodostavat maailmassa näkyvä poliittinen ja taloudellinen eriarvoistuminen, terrorismi ja kumousliikehdintä, luonnonkatastrofit, kansalaisuus- ja vähemmistökysymykset sekä siirtolaisuus. Kokoan yhteen keskeiset teemat. Maanpuolustuskurssi- yhdistyksen toimintaan ja kurssikulttuuriin on heijastunut vahva yhdessä tekemisen perinne. Suomalainen tunnemaailmaa säätelee edelleen yhteisesti rakennettu historia ja tapa toimia; on koettu murhetta ja kriisejä yhdessä ja selvitty vaikeista ajoista. Pienessä maassa keskeisestä on politiikan toimijoiden, julkisen hallinnon, elinkeinoelämän, työmarkkinajärjestöjen ja median vuorovaikutus ja luottamuksellinen suhde. Maanpuolustuskurssit tarjoavat poikkeuksellisen foorumin tällaisen pohjatyön tekemiselle. Perustana on toisen osapuolen asiantuntemuksen arvostaminen, vahva usko yhteisen asian puolustamiseen ja keskustelun voimaan. Ja ennen kaikkea: ollaan ja toimitaan yhdessä, valtiokokonaisuuden ja tuvallisuuden puolesta.

 

Kuuden vuosikymmenen jälkeen sopii kysyä: mitä hyötyä maanpuolustuskursseista on ollut puolustusvoimille? Puolustusvoimain komentajien ja muiden sotilaiden puheissa ja kirjoituksissa on ollut rivien välitä luettavissa sama toive: Suomen kaltaisen pienen maan turvallisuuspoliittinen merkitys ei voi perustua runsaaseen ja teknistä huipputasoa edustavaan sotavarustukseen. Lähtökohtana tuli olla, kuten Maanpuolustuskorkeakouluyhdistyksen vuosikokouksessa keväällä

1977 puhunut kenraaliluutnantti P. Junttila totesi, ”omintakeisiin ratkaisuihin ja taktiikkaan, joka pyrkii saamaan niukasta ja osittain vanhentuneestakin mutta ehdottoman käyttökelpoisesta materiaalista irti sellaisen tehon, että hyvinkin koulutetut ja puolustustahtoiset joukot pystyvät omissa maasto- ja sääoloissa toimiessaan aiheuttamaan yllätyksiä erityyppiseen sodankäyntiin koulutetuille vastustajille”.

 

Kursseja tarvittiin yllämainitun omintakeisen suomalaisen puolustustahtoisuuden luomiseen. Kurssien perimmäisenä tavoitteena on osoittaa sotilaallisen toiminnan ja päätöksenteon taustoja siviileille ja kasvattaa yhtyeenhitsautumista kriisitilanteessa.

 

Maanpuolustuskurssien maailma heijastaa suomalaisen yhteiskunnan 1900-luvun jälkipuolen vahvoja virtauksia. Sotilaallinen osaaminen yhdistyi siviilimaailman perus- arvoihin. Kurssit ovat menestyneet, koska ne koskettavat sekä osallistujien tunnemaailmaa että tiedonnälkää. Kursseilla yhdistyvät taitavasti rationaalisuus ja emotionaalisuus, roolileikit ja ryhmäntyö sekä avoin, älykäs keskustelu. Kurssit muodostavat yhteishenkeä, johon kuuluu tehtävään kypsyminen, ja muuttuvien identiteettien omaksumisen uusissa tilanteissa.

 

-   -    - 

 

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen lausui radion haastattelussa syksyllä 1961 Maanpuolustuskurssiyhdistyksestä suraavasti:
"Mikä se sellainen siviilipuolustus on? En tiedä."
Tarkoittaen että demokraattisesti järjestäytyneessä valtiossa puolustuksesta vastaa valtiolliset puolustusvoimat.